Bloglovin

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Blogiani voi seurata nyt myös bloglovinissa!:)

Kansalaisaloite lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten rangaistusasteikon koventamisesta

Jos joskus tarvitaan kaikilta mahdollisilta ihmisiltä toimintaa, se hetki on juuri nyt.
Liian usein lasten seksuaaliset hyväksikäyttäjät pääsevät kuin koira veräjästä; ehdollisella tuomiolla.
Onko tämä teistä oikein? Minusta ei ainakaan.

En voi kuvitellakaan kuinka kauhealta tuntuisi, jos tällainen sattuisi omalle lapselleni.

Lapsiin kohdistuva seksuaalinen hyväksikäyttö on yksi kamalimmista asioista, mitä maailmassa tapahtuu. Niin sairasta ja oksettavaa. Teosta, joka aiheuttaa elinikäiset traumat ja henkisen kärsimyksen lapselle, pitäisi mielestäni saada vähintään elinkautinen.

Jos kaikki ihmiset allekirjoittaisivat tämän kansalaisaloitteen, saataisiin varmasti jotakin hyvää aikaan.

Joten, oli sinulla sitten lapsia tai ei, allekirjoita tämä aloite. Nyt heti. Se ei vie aikaasi kuin pienen hetken, ja sen kautta voit olla osallisena vaikuttamassa erittäin suureen ja tärkeään asiaan.

Panostetaan niihin asioihin, jotka maailmassa ovat oikeasti tärkeitä. Yritetään tehdä tästä maasta parempi paikka elää ja turvallisempi paikka kasvaa. Jos rangaistukset kovenisivat, nämä hirveät teot varmasti vähenisivät.

Kannata aloitetta täällä!


Kiitän ja kuittaan!:)

Pitkästä aikaa blogimaailmassa!

Heipparallaa!

Huhhuh, että on pitkä aika siitä, kun viimeksi istuin kirjoittamassa jotain blogiin! 

Aloitin raskausaikana blogin, jota oli tarkoitus päivittää aktiivisesti. Mutta kun vauva syntyi, hän vei kaiken aikani ja vauvaelämään totutteleminen sekä sectiosta toipuminen pyyhki bloggaamisen pitkälti mielestäni. 

Kun olin toipunut leikkauksesta, alkoi vauvan vatsavaivoista ja ihottumasta johtuva ikuisuudelta tuntunut itkukausi meidän pikkuherralla. Ensin itkettiin päivät ja yöt nukuttiin. Sitten oltiin hieman tyytyväisempiä päivällä, mutta yöunille rauhoittuminen kesti yhdestä tunnista kolmeen. Sitten alettiin itkemään yötä päivää. Siinä vaiheessa vauvan lisäksi itki myös äiti. Tämä pieni ikuisuus kesti siis yhteensä n. neljä ja puoli kuukautta. Ja kaiken tämän keskelle mahtui myös muutto sekä pitkään yhteistyökyvyttömänä ollut tietokone. 

Nykyään meillä menee hyvin! Vauvalla todettiin lopulta maitoallergia ja atooppinen ihottuma, ja kun saimme sopivan äidinmaidonkorvikkeen sekä oikeanlaiset rasvat ihottuman hoitoon, on vauva ollut huomattavasti parempivointisempi ja tyytyväisempi. Lisäksi ihottuma on kadonnut lähes kokonaan. 

Tällä hetkellä tietokonekin toimii melkeinpä moitteettomasti ja tämä mamma täällä on itsekin paljon pirteämpi, joten nyt jaksaa taas blogata! 

Teinkin nyt itseasiassa kokonaan uuden tilin bloggeriin, sillä tahdon aloittaa täysin puhtaalta pöydältä. Edellisen blogin ulkoasukaan ei enää ollut mieleeni, joten ajattelin, että helpompi vain aloittaa täysin uusi.

Blogin nimi tulee siitä, että äidiksi tulemisen myötä, olen oppinut olemaan oikeasti onnellinen, joka päivä. En välttämättä koko päivää joka päivä, mutta joka päivä jostain. Ja nimenomaan niistä arjen pienistä asioista.

Ja ajattelin, että jokaisen arkipostauksen loppuun kirjoitan jonkun asian, joka juuri sinä päivänä tekee minut onnelliseksi.

Nykyään tuntuu, että monet ihmiset tavoittelevat kokoajan jotain mitä heillä ei ole, eivätkä muista nauttia ja iloita siitä, mitä heillä jo on. Itsekin olin sellainen pitkään. Kunnes sain pienen poikani, ja opin ajattelemaan elämää hieman eri kantilta. Tämän seitsemän ja puolen kuukauden aikana koen kasvaneeni aika paljon, sekä äitinä että ihmisenä. Ja olen vihdoin ymmärtänyt sen, että onni ei ole päämäärässä, vaan matkan teossa. Onni on tässä ja nyt. Ihminen voi olla onnellinen joka ikinen päivä, jos vain haluaa. Minä haluan ja minä myös olen.

Elämä ja onnellisuus ovat pitkälti kiinni omasta asenteesta. Tästä aiheesta tulen varmaan kirjoittamaan ihan oman postauksen tässä lähiaikoina. 

Entä miksi haluan taas blogata? Koska tämä on minun omaa aikaani, kun saan vain syventyä kirjoittamaan ajatuksiani. Tämä on minun harrastukseni, jota voin tehdä kotoa käsin. Tänne saan kerättyä muistoja poikamme vauva-ajasta ja lapsuudesta, sekä omista kokemuksistani äitinä ja ihmisenä. Jonain päivänä tuo vauva on aikuinen, ja hän voi sitten halutessaan lukea, millaista meidän elämämme on ollut, kun hän on ollut pieni. Lisäksi, jos joku muu tahtoo seurailla meidän kuulumisiamme, niin täältähän ne pääsee helposti lukaisemaan!

En todennäköisesti tule postailemaan joka päivä, mutta pyrin siihen, että ainakin kerran viikossa kirjoittaisin.

Tällä kertaa mulla on oikeasti aikaa ja voimia pitää tämä blogi elossa!

Mutta, poika päättikin justiin herätä päiväunilta, joten kirjoittelemisiin!:)

Niin ja ainiin, tänään äitiys tekee mut onnelliseksi.

(kuvituksena keinureissu tuossa pari päivää sitten!)